Esa Helasvuon blogi aukeaa

Tervetuloa uuteen blogiini! Täällä jaan ajatuksiani säveltämisestä, musiikista, esiintymisestä ja elämästä.

AIVOT, IHMISEN IHME-ELIN

Johdin v. 2002 Helsingin kaupunginteatterissa musikaalia. Esityksen loppupuolella oikeanpuoleinen korvani alkoi jyristä kuin katupora. Pian koko orkesterin ääni muuttui kaksikerroksiseksi: normaalin säveltason ohelle liimautui toinen ikäänkuin ylinousevaa kvarttia korkeammalle kohonnut sointitaso. Kakofonia valtasi ”pääkopan”. Äärimmäisellä keskittymisellä huidoin orkesterin ja laulajat finaaliin. Kömmin loppukumarruksiin. Siirryin pukuhuoneeseen toteamaan, että oikeanpuoleinen korvani ulvoi kuin pikakelauksella kyntävä höyrylaiva. Kuulo oikeanpuoleisesta korvasta oli kadonnut. Säveltasoduplikaatti hiipui viikossa. Pelkkää kiitollisuutta se synnytti.

Perusteellisten lääketieteellisten tutkimusten jälkeinen diagnoosi: Äkillinen kuurous (Sudden deafness). Tutkivan lääkärin mukaan kyseessä on saattanut olla virusperäinen tapahtuma. Yhden korvan kuulokoulu on elinikäinen. Laajojen harmonioiden/muunnesointujen tajuaminen ei toiminut pariin vuoteen. Kuuntelin itselleni läpeensä tuttuja sävelteoksia kuin lapsi, joka ponnistelee omaksumaan sanojen muodostamia käsitteitä. Soittimen äärellä jouduin takomaan intervalleja ja sointuja jotta aivot omaksuisivat metaforia.

Tänään, kun aikaa on vierähtänyt yli 20 vuotta onnettomuudesta, koen olevani ymmärryksessä lähes samalla tasolla kuin ennen onnettomuusvuotta 2002. Kahden korvan kuulo on rikkaus, jonka arvon tajuaa vasta toisen kuuloaistimen menetettyään. Aivot ovat ihmisen ihme-elin. Se on nöyrästi palveluhaluinen, kun sille sysää mahdottomuuksia tehtäväksi. Se tekee kaikkensa kasvattaakseen itseään rakkaussuhteen kaltaiseen kumppanuuteen. Samalla se on alttiina sitä vahingoittaville ”hyökkäyksille”. Sitä pitää kannustaa ja varjella kaikin mahdollisin keinoin. Aivot, ihmisen ihme-elin.